Loppuviikosta reenattin Suskin ohjeiden mukaisesti taas seuraamissta ja kontaktin vaatimista siinä sekä irtoliikkeitä. Perjantaina onnistuttiin saamaan onnistunut suoritus patukan heitossa eli Pipsa ei vilkaissutkaan vaan tapitti mua, kun patukka lensi. Hienoa! Su ja ma tahkottiin sitä ja aina vaan vilkuili ja asia oli vissiin nyt muhinut. Perjantaina otettiin myös paikallaolo ja taas Pipsa lähti sieltä, joten silloin tiesin mitä reenata seminaarissa....

 Torstaina oltiin myös peltojäljellä pikku-Suskin kanssa noin kuukauden paussin jälkeen. REnnen metsäjälkikoetta olin tehny vaan metsään ja hionu janaa ja keppihommia. Hyvin Pipsa muisti kuitenkin ja vaan ekan pakotteen jälkeen nenä nousi ja oli hetken ylhääl ja sit tuntu koira muiostavan, et ainiin tää olikin tää juttu. Sen jälkeen nyppäsyillä korjasi hyvin jokaiselle askeleelle. Mulla oli kulmissakin tyhjää ja ekassa jouduihn nyppäseen, mut korjas hyvin. Matkalla oli myös pitkiä tyhjiä sillä periaatteella, et välissä oli usein kolme tyhjää yksi nami, kaksi tyhjää, yksi nami, neljä tyhjää, kaksi namia jne. Sopii tosi hyvin Pipsalle. Tulee joka askeleelle merkitystä. Kiitos Hermiön Outille tästä kullanarvoisesta vinkistä, joka saatiin Hiidenhelmen leirillä!

 Sitten seminaariin. Mukava seminaari, jossa oppi taas paljon uutta, kun oli paljon monentasoisia ja ikäisiä koiria. Pipsan treenien tärkein juttu oli se paikallaolo. Otettiin myös seuraamista ja Suski kehui, et oli kontakti viikossa parantunu kovasti. Nyt rupeamme hiomaan Pipsan paikkaa eli ensin siirrämme sitä hieman taaksepäin. Sitä tehdään vasemmalle käännöksin ja heti käännöksen jälkeen kehumalla oikeasta paikasta, jotta koira varmistuu. Vasemmalle käännöksessä tiukka vasemman jalan pyörähdys pitää muistaa itse. Kun saadaan Pipsa taaksepäin, niin sitten ruvetaan hiomaan paikkaa lähemmäs mua; sen paikka elää sivusuunnassakin. Mut ensin siis näitä vasemmalle käännöksiä. Pikku-Suskin treenejä ketallessa aattelin et alan myös tehdä paikalla käännöksiä, jotta koira oppii käyttämään pyllyä:) Luoksetuloa otettiin myös ja siinä toimintasuunnitelma on vauhtitreenejä pitkällä matkalla elim kutsun ja luoksen karkuun ja heitän palkan ja lyhyeltä matkalta eteen istumisia palkka leuan alla.

 No sitten siitä paikallaolosta. Pipsa siis pistettiin maaruuviin kiinni, jottei pääse mihinkään vaikka nousisikin. Sieltä sitä provosoitiin nousemaan potkimalla jalkapalloa ja ampumalla, ja molempina päivinä nousi kerran tosi pitkien paikallaolojen aikana. Ohjeet minulla olivat seuraavat: menen Pipsan luokse tosi vihasena eli mitä prrrrrrrkelettä puuhaat täällä. Sitten voin irrottaa koiran kiristävästä maaruuvista ja käskeä uudestaan maahan. Jos koira nuuskii paikallaolossa huudan ei (minulla siis aina peili,joka kertoo, jos koira nuuskii). Kun paikallaolo lopetetaan, menen koiran luokse kehun ja voin silittää maassa. Sitten käsken sivulle ja seurautan paikalta pois kuten kisoissakin piilolle ja siellä voin sanoa tiettyjä sanoja joita haluan esim. tottista, kohta mennään töihin yms... ja sitten riehun koiran kanssa. Muttei siis koskaan paikallaolopaikalla tehdä tätä riehumista, jotta koiralla ei ole hinku sieltä nousta. Tässä paikallaoloreenit pääpiirteittäin. Maaruuvi kehiin ja sitä Pipsalle melkost kauan, jotta on sata varma.

 Sain Suskilta kehuja, et Pipsan vire oli paljon parempi kuin kesällä. Lämmitti kyllä mieltä, et kaikki se viettitreeni kentällä on siis tuottanu tulosta:) Seminaarista jäi myös päällimmäisenä mieleen se, et appari on tosi tärkee treeneissä eli en ole turhaan siät huudellut avuksi, kun olen yksin Porvoossa treenannut. Tässä pari kuvaa seminaarista eli Suski oppilaineen sekä alhaalla Rani hienon uuden lahjaksi saamansa pannan kanssa:)