Aattelin nyt pitkästä aikaa koittaa taas päivitellä tätä blogia, kun olimme kisaamassa lauantainaja tajusin ennen kisoja, et olin tehnyt kaikkea tosi tyhmää treenatessa yksin, mika saattoi kostautua kisois. Ehkä tänne kirjottelu olis auttanut jäsentämään omia aatoksia.. Mutta kun tuo koulu vie kaiken ajan............!!! Ja myös treenikaverit siis täältä pääkaupunkiseudulta puuttuu ja mä tarttisin päälle kattojaa.

 Nyt koitan keretä edes muutman aatoksen tässä kirjotteleen, koska tähtäimessä kuukauden päästä seuraavat kisat, jos vaan saadaan niihin paikka. No sitten niistä lauantaan kisoista. Eli kisat alkoi tietysti mun pelkäämällä tottiksella. Kisat olit isot kisat Lohjalla ja kentällähän oli sitten vielä kaksi paria kerrallan suorittamassa ja ampumisia tuli myös kaksinkertainen määrä. Sehän rupes jo het jännittämään enemmän ja siltähän se suoritus sit näyttikin. Pipsalla oli vielä just alkuviikosta tärppispäivät ja aika sekava mielentila sillä oli vallinnut koko viikon. Nyt vasta oikeestaan ekaa kertaa oon treenannut näin aktiivisesti, et huomasin kunnolla sen juoksun vaikutuksen. Se oli oikeesti tosi kipeäkin tärppiste aikaan, kun vatsa ja kyljet oli aivan kivikovat. Mut aattelin, etten ekoja kisoja silti peruuta, kun ehtii just mennä juoksu ohi ennen niitä vaik tiukoil olikin.

 Vikalla viikolla treenasin ampumista yksin ja se pääsi aika monta kertaa nousemaan paikallaolosta, enkä sitä tarpeeks tiukasti palauttanu paikalleen, ku aattelin, ettei ampumiseen yhistäis mitään negatiivista. Pipsa ei varsinaisesti paukkuarka, mut kyllä se paukuista hieman kuormittuu ja vähän niinkun on oppinut munkin reaktioiden takia sen toimintamallin. Sama koira kun kuitenkin voi olla uutenavuotena paukkujen aikaa ulkona.. Mut siis noi paukkutreenit ihan päin honkia ennen kisoja. Apuohjaaja ois ollut tarpeen. Muutenkin en ollut osannu olla tarpeeks tiukka sille ilman sitä päällekattojaa.

 Koko kisojen tottis oli sekavaa mielentilaa mulle ja koiralle. Pipsalla yhdisty mielestäni hormonit, kurittomuus, joka oli mun löysäilystä johtuvaa, sekä mun jännittämisestä johtuva sekavuus. Vire ei ollut mistään kotosin ja nousi paikallaolosta, seuras missä sattuu ja jäävätkin, jotka oli meitin varma juttu, meni lörinäks. Kaikki mahdollinen tapahtu. Noudot meni hyvin pureskelua lukuunottamatta ja esteitä olinkin tankannu. Hyppynoudon tosin pilas sen aikana tullut paukku, jonka jälkeen Pipsa jäi seisomaan kapula suussa hypyn taakse, jonka jälkeen minä tietty kattomaan, että missä se on ja liike nollille kun liikuin. Mut opinpahan sen, ettei noutoliikkeen aikana saa ohjaaja liikkua senttiäkään. Ja Pipsalle oli mennyt kaaliin, ettei estettä saa kiertää, kun jäi vaan sen taakse seisomaan, kun vauhti loppu paukun takia. Eteenmenokin pieleen, kun siinä Pipsa musta kyllä täysin kurittomuuttaan jäi vain siesomaan eikä mennyt useasta käskystä huolimatta maahaan. Kyllä kiehuin, muttei kisatilanteessa voinu koiraa maahankaan runooa, kun pääsin sen viereen. Saaliina vaivaset 56 pistettä.

 Mut sitten ne masstot. Pipsa pelasti mun päivän. Janalla jouduin ottaan toisen lähetyksen kun kaarsi tuulen suuntaan vasemmalle, josta luultavasti sai takajäljen hajua. Toisella lähetyksellä lähti hyvin. Kaikki kepit se nosti varmasti ja muutenkin jäljesti mahtavasti. Se teki varmasti just sen mitä ollaan treenattu niin paljon enemmän, kun just vasta tänä kesänä johonkin kuosiin saatua tottista. Jäljeltä sillä varmuutta runsaan treenaamisen ja kaikenlaisten olosuhteiden kautta. Kyllä oli hyvä fiilis!! Ja ihana kangasmaastokin oli käytössä, jossa oli mukava koiran kanssa työskennellä. Jäljeltä 167 pistettä. Esineruudusta haki melko nopeesti ja hyvin esineen ja sai 29 pistettä. Maastoista siis neljä vaille täydet eli 196/200.

 Eilen oltiin ottamassa vähän palauttavaa tottista ja otin sitä aika tiukasti Suskin ja Lauran valvovien silmien alla. Ei meinannu taas mennä maahan ja otettiin läppäsytekniikka käyttöön. Kylläpä terästäytyi Pipsa, oikeen tärisi kun lähettiin seuraamiseen uudestaan. Ja sit otin hyppynoudon palauttavaksi ja meni tosi hyvin ja annoin Pipsan viedä kapulan autoon ilman luovutusta.

 Nyt vaan siis hullut tottisreenit kehiin ja eikun uudestaan yrittämään. Kipa oli airiksensa Ziron kanssa samoissa kisoissa ja he saivat tuloksen. ONNEA! Meillä oli heidän kanssa samat pisteet ja Kipa totes, et ei paljon naurata. Nyt vaan alatte reenata kunnol tottista ja ootte pian voittajaluokassa, kun teil on noin varmat maastot. Kiitos Kipa mukavasta kommentista!

 Koitan tänne edes joskus ehtiä jäsenteleen aatoksia. Kyllä siitä on apua. Nyt on suunnitelmissa, et ammuskelen mahd. paljon lenkeil yms ja tottiksessa tiukat reenit ja paljon häiriötä ja vaatimista, mut silti palauttavia lyhkäsiä kivoja viettijuttuja. Ja koskaan ei muutenkaan vietistä tingitä. Ja sit muistan palkata vaan sivulletulostakin!!!!!!!!!!! Ja sivulletulon palkkausta arkielämän tilanteissä esim. metsälenkillä, kun päästetään koirat irti, niin Pipsa joutuu ensin ottaa sivulle tulon ja sit saa palkaks lähtee remuamaan muiden kanssa. Myös paikallaoloa arkielämässä, koska se on ton ampumisen takia jotenkin hämärtyny Pipsalta, et sielt ei oikeesti lähetä.