Tänään olimme jäljellä Lauran, Lukan ja Rommin kanssa. Tein kaksi jälkeä. Toinen keppijälki ja toinen kulmajälki ja molemmat pellolla. Keppejä Pipsa ei meinaa nyt millään tuoda kunnolla. Ilmaisee kyllä ja ottaa suuhun, muttei arpoo ennenkuin lähtee tuomaan. Ihmeellistä, kun viime kesänä muistan vielä kun se oikein lähti aina juoksemaan het mun luo kun otti kepin. Jotenkin jälki on tullut tärkeemmäksi kun ollaan treenattu paljon. Metsäjäljelle tuo kuitenkin riittää, joten en meinaa nyt painottua siihen. Puhuttiin Lauran kans et tekisin pitkiä metsäjälkiä, jossa sais jäljestää ja lopussa ois keppi. Ja sit ruoka tulis kepistä kuiteskin. Jotta ei tuntis keppejä hidasteeks, niin niitä jättäis vähän vähemmälle.En voi oikeen kunnolla käskyttääkään niissä, kun meil oli jo aiemmin ongelmana ettei ottanu keppejä ennenkuin kehun ja se ei ainaskaan ole hyvä. Ehkä tämä saattaa osaksi aina johtua siitäkin, et odottelee mun kehumisia ja arpoo osaksi myös siksi. Mitä on joskus oppinut, niin....

  Kulmajälki oli alle tunnin vanha ja kulmissa ja muuallakin oli nameja. Kulmat oli kuitenkin asteltu normaalisti. Kulmat meni hienosti ja tarkasti. Vähän nosteli päätä suoralla vastatuulessa. Mutta kulmatreenin tarkotus siis onnistui. Koitan nyt vahvistaa kulmia, kun niitä ei oo oikeen koskaan kunnolla treenattu pelkästään.

 Jalka alkaa olla taas hyvässä kunnossa, mut pitää edelleen varoa repeämistä, joten ei lenkkeillä kun remmissä ja muutenkin otetaan rauhallisesti. Kärsivällisyyttä vaan...