En ole viikkoon ehtinyt kirjoittelemaan blogiin; kovasti ollaan kyllä silti touhuttu. Heinäkuun eka viikko meni mulla töihin totutellessa ja Pipsan kans vaan lenkkeiltiin jakateltiin vielä jalan paranemista. Viime viikolla jalka oli jo ihan kunnossa; hieman vain ontuu levon jälkeen. Ja viime viikolla touhuttiinkin kaikkea. Töiden jälkeen ilta on meni touhutessa ja siksi kirjoittelut jääny. Nyt Pipsa on jo ilman minua airisleirillä, joten nyt on aikaa raportoida lyhkäsesti viime viikosta. Huomenna pääsen itsekin töiden jälkeen lähtemään leirille. Ihanaa!!

 Viime viikolla tottisteltiin kovasti, kun jalka oli vihdoin kunnossa. Alku oli taas treenitauon jälkeen kankeaa, mutta keskiviikkona saimme jo Suskilta kehuja, että kontakti säilyy melko pitkään; seuraavaksi häiriötreenien aika. Viettitreenit on tehonnu. Mutta Pipsan kans pitäis treenata varmaan vähintäään kaks kertaa viikossa, et pysyis tottis yllä, ettei valuis takas vanhoihin juttuihin, koska maanantaina haahuili kovasti ja irrotukset oli huonoja, mut keskiviikkona meni jo hienosti. Mun pitää ite vaan olla tiukkana. Torstaina mennään leirillä sitten Mölsän Suskin tottisoppiin.

 Esineruututreeni ja parit jälkitreenit ehittiin myös ottaa viime viikol. Esineruutu meni ihan hyvin, mutta päädyttiin Suskin kanssa siihen, että alan palkata ruudussa patukalla, jotta saisin enemmän vauhtia ja viettiä Pipsaan. Jälkitreeneinä oli torstaina lyhyt peltojälki ihan harjotuksena Lauran leiriohjaamista varten ja ihan hyvin meni vaikka Laura ohjas. Lauantaina tein tuoreen pitkän metsäjäljen, jossa yksi keppi päässä. Ja Pipsa noukki tietysti kepin heti ja lähti tuomaan heti. Ei taas ongelmia kepillä. Katotaan miten leirillä menee ja saadaan kysyä neuvoa Suskilta tuohon esineongelmaan, jos sitä leirillä ilmenee...

 Ampumiset alotin myös nyt kun vihdoin muistin. Ajattelin nyt ampua mahdollisimman usein, et Pipsa tottus ja mahdollisimman eri yhteyksis. Kyl sen häntä taas laski kun ammuttiin ja heti tuli mun luo, mut eiköhän totu kun kuukauden päivät tässä ammuskellaan:)