Tänään iltapäivällä olimme jäljellä Eijan ja Konstan kanssa. Olimme metsässä, kun nyt ei tahdo enää löytää peltoja, jotka ei olisi kasvanut pitkäkäsi tai sitten ei ole lupia niihin jotka ei ole. Metsä oli muutenkin viileämpi ja sieltä löytyi kosteampaa maastoa kuin pelloilta. Konsta 9 kk oli ensimmäistä kertaa jäljellä meitin opastuksessa. Teimme kaksi lyhkästä namijälkeä märälle sammaleelle. Hienosti rauhottui muuten kovin vilkas Konsta ja heti hiffasi jäljestyksen idean. Pipsalle tein alokasluokan tapaisen jäljen vaikkakin lyhyemmän ja vain puoli tuntia vanhan. Ojien ylityksiä oli ja kolme keppiä. Huomasin, että helle teki taas tehtävänsä ja tarkkuus ei ollut parasta luokkaa. Ensimmäinen keppikin otettiin suuhun ja meinattiin jatkaa matkaa keppi suussa ilman tuomista, mutta kaksi muuta tuotiin mallikkaasti. Muuten kyllä meni ihan ok; kovasti tarkasteli kaikki polut ja kerran oli jo liinan mitan jäljeltä sivussa, mutta palasi löysällä liinalla ilman huomautusta. Mutta sehän ei olisi sallittua erikoisjäljellä.. Olen päättänyt, etten kuitenkaan vaadi Pipsalta metsässä samaa kuin pellolla ja ihan hyvin on musta hiffannut eron. Helteellä tuo koira ei vaan näytä parastaan ja sen taas sain todeta helteiden alettua. Totuttava siihen nyt kuitenkin on vaikka hieman edelleen toivoisimme viilentyvää.

 Jälkien jälkeen kävimme vielä pienellä metsäpyräkdyksellä ja uiskentelemassa Maarian altaassa. Nyt vesipeto on jo niin innokas kepin perään lähtijä, että hyppää veteen ennenkuin heitän kepin:)