Loppuviikosta reenattin Suskin ohjeiden mukaisesti taas seuraamissta ja kontaktin vaatimista siinä sekä irtoliikkeitä. Perjantaina onnistuttiin saamaan onnistunut suoritus patukan heitossa eli Pipsa ei vilkaissutkaan vaan tapitti mua, kun patukka lensi. Hienoa! Su ja ma tahkottiin sitä ja aina vaan vilkuili ja asia oli vissiin nyt muhinut. Perjantaina otettiin myös paikallaolo ja taas Pipsa lähti sieltä, joten silloin tiesin mitä reenata seminaarissa....

 Torstaina oltiin myös peltojäljellä pikku-Suskin kanssa noin kuukauden paussin jälkeen. REnnen metsäjälkikoetta olin tehny vaan metsään ja hionu janaa ja keppihommia. Hyvin Pipsa muisti kuitenkin ja vaan ekan pakotteen jälkeen nenä nousi ja oli hetken ylhääl ja sit tuntu koira muiostavan, et ainiin tää olikin tää juttu. Sen jälkeen nyppäsyillä korjasi hyvin jokaiselle askeleelle. Mulla oli kulmissakin tyhjää ja ekassa jouduihn nyppäseen, mut korjas hyvin. Matkalla oli myös pitkiä tyhjiä sillä periaatteella, et välissä oli usein kolme tyhjää yksi nami, kaksi tyhjää, yksi nami, neljä tyhjää, kaksi namia jne. Sopii tosi hyvin Pipsalle. Tulee joka askeleelle merkitystä. Kiitos Hermiön Outille tästä kullanarvoisesta vinkistä, joka saatiin Hiidenhelmen leirillä!

 Sitten seminaariin. Mukava seminaari, jossa oppi taas paljon uutta, kun oli paljon monentasoisia ja ikäisiä koiria. Pipsan treenien tärkein juttu oli se paikallaolo. Otettiin myös seuraamista ja Suski kehui, et oli kontakti viikossa parantunu kovasti. Nyt rupeamme hiomaan Pipsan paikkaa eli ensin siirrämme sitä hieman taaksepäin. Sitä tehdään vasemmalle käännöksin ja heti käännöksen jälkeen kehumalla oikeasta paikasta, jotta koira varmistuu. Vasemmalle käännöksessä tiukka vasemman jalan pyörähdys pitää muistaa itse. Kun saadaan Pipsa taaksepäin, niin sitten ruvetaan hiomaan paikkaa lähemmäs mua; sen paikka elää sivusuunnassakin. Mut ensin siis näitä vasemmalle käännöksiä. Pikku-Suskin treenejä ketallessa aattelin et alan myös tehdä paikalla käännöksiä, jotta koira oppii käyttämään pyllyä:) Luoksetuloa otettiin myös ja siinä toimintasuunnitelma on vauhtitreenejä pitkällä matkalla elim kutsun ja luoksen karkuun ja heitän palkan ja lyhyeltä matkalta eteen istumisia palkka leuan alla.

 No sitten siitä paikallaolosta. Pipsa siis pistettiin maaruuviin kiinni, jottei pääse mihinkään vaikka nousisikin. Sieltä sitä provosoitiin nousemaan potkimalla jalkapalloa ja ampumalla, ja molempina päivinä nousi kerran tosi pitkien paikallaolojen aikana. Ohjeet minulla olivat seuraavat: menen Pipsan luokse tosi vihasena eli mitä prrrrrrrkelettä puuhaat täällä. Sitten voin irrottaa koiran kiristävästä maaruuvista ja käskeä uudestaan maahan. Jos koira nuuskii paikallaolossa huudan ei (minulla siis aina peili,joka kertoo, jos koira nuuskii). Kun paikallaolo lopetetaan, menen koiran luokse kehun ja voin silittää maassa. Sitten käsken sivulle ja seurautan paikalta pois kuten kisoissakin piilolle ja siellä voin sanoa tiettyjä sanoja joita haluan esim. tottista, kohta mennään töihin yms... ja sitten riehun koiran kanssa. Muttei siis koskaan paikallaolopaikalla tehdä tätä riehumista, jotta koiralla ei ole hinku sieltä nousta. Tässä paikallaoloreenit pääpiirteittäin. Maaruuvi kehiin ja sitä Pipsalle melkost kauan, jotta on sata varma.

 Sain Suskilta kehuja, et Pipsan vire oli paljon parempi kuin kesällä. Lämmitti kyllä mieltä, et kaikki se viettitreeni kentällä on siis tuottanu tulosta:) Seminaarista jäi myös päällimmäisenä mieleen se, et appari on tosi tärkee treeneissä eli en ole turhaan siät huudellut avuksi, kun olen yksin Porvoossa treenannut. Tässä pari kuvaa seminaarista eli Suski oppilaineen sekä alhaalla Rani hienon uuden lahjaksi saamansa pannan kanssa:)

               

         

 Meille on tulossa perheenlisäystä, nimittäin tällä hetkellä kolmeviikkoinen walesinterrierivauva muutta meille siis neljän viikon päästä:) Olin tiistaina ihailemassa vauvoja, joilla oli jo silmät auki ja kaikki ottivat jo muutamia askeleita. Paikalla olivat ylpeä äiti Rundi ja isä Taavi sekä kasvattaja Nina. Tässä yksi onnistunut otos vauvoista, jossa ne kyllä ovat unten mailla. En kyllä onnistunut saamaan sitä huonoilla tietokonetaidoillani tuon isommaksi :/ Aivan airisvauvojen näköisiä ovat.

                                        

 Viime viikko kisojen jälkeen meni tenttiin puurtaessa ja kävimme vain lenkkeilemässä Pipsan kanss. Keskiviikkona reippailimme syksyisessä metsässä pari tuntia ihan kaksin. Pipsan kanssa on kyllä mukava mennä kaksin, kun se on niin kuuliainen ja pitää oikein seuraa mulle silloin. Pitkästä aikaa Pipsalle kunnon mettälenkki, kun oli juoksun takia ollut paljon vain remelissä, ettei satu mitään vahinkoastumisia.

 Lauantaina päästiin taas treenien makuun, kun oltiin Mölsän Suskin opissa. Mulle tuli tiukat kommentit mun omasta asenteesta eli tiukkuutta ja vaatimista lisää!!! Pipsalla ei saa olla kentällä yhtään hetkeä, et se kattelis muualle kuin muhun. Mun katse pitää myös saada pois koirasta ja eteenpäin. Treenattiin myös ampumista ja siinäkiin vain vaaditaan kontakti ja pakotteen jälkeen heti palkka. Sit Suski neuvo, et ottasin aina kun Pipsa haahuaa, niin käännöksen oikeelle ja samalla pakote ja sit heti palkka. Sen unohdin muuten jo ja nyt muistin kun tänne kirjottelin, joten kyllä tästä on hyötyä. Huomisen treeneissä pitää muistaa se. Sitten otimme myös ihan irtoliikkeinä istumista, maahanmenoa ja seisomista. Ei ollutkaan yhtä helppoa kuin liikkeestä. En ole tollasia koskaan edes ottanut, kun olen ottanut joko liikkeestä tai sitten hetsauksesta liikkeitä. Tossa vaan tepasteltiin koiran kanss ja käsky. Jouduin taas ottamaan maahanmenossa läppäsyn käyttöön.. Suski sano, et toi auttaa myös eteenmenon maahanmenoon. Huomasin taas kuinka vaikeeta mun on omaksua uusia toimintatapoja. Esim. irtoliikkeistä palkaaminen paikallaan; lähdin aina peruuttamaan ja sainkin Suskilta tukistuksia:) Nyt pitää viikko treenata, jotta ehdin nuo jutut omaksua ennen ens viikonlopun tottisseminaaria, jonka Suski vetää Karjaalla.

 Eilen olin taas Pikku-Suskin:) kanssa jälkeä ja tottista reenaamassa. Jäljellä oli kaksi janalähetystä ja molempien perässä jonkunmoinen jälki ja kaksi keppiä. Ensimmäinen jana muuten ok eli eteni suoraan, paitsi, että meni liian pitkälle takajäljelle ja pysäytin. Tällä ekalla jäljellä myös eka keppi jäi ottamatta, mitä ihmettelin, koska Pipsa meni kepin päältä mielestäni tarkasti. Keppi oli kuitenkin lehtien alla ja oisko siksi jäänyt ottamatta. En tiiä, mut ainaskin aion seuraavaks tehdä keppijäljen , jossa kepit on hieman just syksyn lehtien alla ellei lumi pääse yllättämään. Katotaan miten käy. Tokan jäljen jana tosi hyvä vaikka meni pienen ojankin yli! Aika vauhdikkaasti lähti, joten Suski kommentoikin et jekkuna vois joskus lähettää vain parinmetrin päästä jäljestä, kun nyt on taas tottunu et jälki lähtee kaukaa. Tämä jälki ja kepit muuten hyvät paitsi et jäljen puolessa välisääs toljotti nenä ylhäällä jonnekin mettän ihan kuin siellä olisi ollut joku elukka. Käskin pari kertaa tiukasti takaisin ja jatkoi jäljestämistä. Noilta jäljiltä saaliina pussillinen kanttarelleja Suskin keräämänä:)

 Tottis oli ihan ok. Otin Suskin ohjeiden mukaisesti seuraamista. Suski neuvoi vaihtamaan patukan paikkaa olalle, mut musta se on tosi vaikee ja vie mun sivusilmän näkökentän koiraan. Pikku-Suski keksikin, et laittasin sivusta enkä edestä olalle ja se toimi melko hyvin mut vaatii myös totuttelua. Ei Pipsa vilkuillu seuraamisessa muualle kertaakaan, joten päätettiin tehä häiriöö. Huutelut ja läpytykset kestää hyvin ja tapittaa vaan mua. Patukan heitto oli liikaa ja sitä sit tahkottiinki. Tosi vaikeeta Pipsan tyyppiselle koiralle. Sit otettiin loppuun maahanmenoja irtoliikkeinä.

 Tänä aamuna nähtiin Haunisissa Pikku-Suskin kanssa tottiksen merkeis. Taasen häiriötreenejä ja patukan heitto edelleen vaikeeta. Pipsa oli myös melko kuriton ja koitti varastaa patukkaa olalta. Nyt kyllä näytin tosissaan ettei niin sovi tehdä. Oon myös nyt koittanut palkata irrotuksista, jotka on musta parantunu. Melkien joka kerta jo sylkäsee patukan heti ja oon niistä kyllä palkannut heti uusiks patukalla. Sit otin taas maahanmenoa irtoliikkeenä ja se alko jo sujua paremmin. Pipsan kanssa oltiin kentällä noin 20 min eli aika pitkään ja tosi hyvässä vireessä se oli kokoajan; Suskikin oikeen siitä kommentoi. Hieno homma. Virtaa riitti. Loppuun otettiin vielä eteenmeno patukalle. Sitten kierrettiin vielä Pipsan kanssa kaksin nautiskellen Haunisten allas ihanassa syksyisessä auringonpaisteisessa aamussa. Lenkillä ammuskelin myös pari kertaa ja Pipsa tuli aina kun oli ampunut mun luokse heti ihan iloisena; hyvä luoksetulokäsky siis:)

 Aattelin nyt pitkästä aikaa koittaa taas päivitellä tätä blogia, kun olimme kisaamassa lauantainaja tajusin ennen kisoja, et olin tehnyt kaikkea tosi tyhmää treenatessa yksin, mika saattoi kostautua kisois. Ehkä tänne kirjottelu olis auttanut jäsentämään omia aatoksia.. Mutta kun tuo koulu vie kaiken ajan............!!! Ja myös treenikaverit siis täältä pääkaupunkiseudulta puuttuu ja mä tarttisin päälle kattojaa.

 Nyt koitan keretä edes muutman aatoksen tässä kirjotteleen, koska tähtäimessä kuukauden päästä seuraavat kisat, jos vaan saadaan niihin paikka. No sitten niistä lauantaan kisoista. Eli kisat alkoi tietysti mun pelkäämällä tottiksella. Kisat olit isot kisat Lohjalla ja kentällähän oli sitten vielä kaksi paria kerrallan suorittamassa ja ampumisia tuli myös kaksinkertainen määrä. Sehän rupes jo het jännittämään enemmän ja siltähän se suoritus sit näyttikin. Pipsalla oli vielä just alkuviikosta tärppispäivät ja aika sekava mielentila sillä oli vallinnut koko viikon. Nyt vasta oikeestaan ekaa kertaa oon treenannut näin aktiivisesti, et huomasin kunnolla sen juoksun vaikutuksen. Se oli oikeesti tosi kipeäkin tärppiste aikaan, kun vatsa ja kyljet oli aivan kivikovat. Mut aattelin, etten ekoja kisoja silti peruuta, kun ehtii just mennä juoksu ohi ennen niitä vaik tiukoil olikin.

 Vikalla viikolla treenasin ampumista yksin ja se pääsi aika monta kertaa nousemaan paikallaolosta, enkä sitä tarpeeks tiukasti palauttanu paikalleen, ku aattelin, ettei ampumiseen yhistäis mitään negatiivista. Pipsa ei varsinaisesti paukkuarka, mut kyllä se paukuista hieman kuormittuu ja vähän niinkun on oppinut munkin reaktioiden takia sen toimintamallin. Sama koira kun kuitenkin voi olla uutenavuotena paukkujen aikaa ulkona.. Mut siis noi paukkutreenit ihan päin honkia ennen kisoja. Apuohjaaja ois ollut tarpeen. Muutenkin en ollut osannu olla tarpeeks tiukka sille ilman sitä päällekattojaa.

 Koko kisojen tottis oli sekavaa mielentilaa mulle ja koiralle. Pipsalla yhdisty mielestäni hormonit, kurittomuus, joka oli mun löysäilystä johtuvaa, sekä mun jännittämisestä johtuva sekavuus. Vire ei ollut mistään kotosin ja nousi paikallaolosta, seuras missä sattuu ja jäävätkin, jotka oli meitin varma juttu, meni lörinäks. Kaikki mahdollinen tapahtu. Noudot meni hyvin pureskelua lukuunottamatta ja esteitä olinkin tankannu. Hyppynoudon tosin pilas sen aikana tullut paukku, jonka jälkeen Pipsa jäi seisomaan kapula suussa hypyn taakse, jonka jälkeen minä tietty kattomaan, että missä se on ja liike nollille kun liikuin. Mut opinpahan sen, ettei noutoliikkeen aikana saa ohjaaja liikkua senttiäkään. Ja Pipsalle oli mennyt kaaliin, ettei estettä saa kiertää, kun jäi vaan sen taakse seisomaan, kun vauhti loppu paukun takia. Eteenmenokin pieleen, kun siinä Pipsa musta kyllä täysin kurittomuuttaan jäi vain siesomaan eikä mennyt useasta käskystä huolimatta maahaan. Kyllä kiehuin, muttei kisatilanteessa voinu koiraa maahankaan runooa, kun pääsin sen viereen. Saaliina vaivaset 56 pistettä.

 Mut sitten ne masstot. Pipsa pelasti mun päivän. Janalla jouduin ottaan toisen lähetyksen kun kaarsi tuulen suuntaan vasemmalle, josta luultavasti sai takajäljen hajua. Toisella lähetyksellä lähti hyvin. Kaikki kepit se nosti varmasti ja muutenkin jäljesti mahtavasti. Se teki varmasti just sen mitä ollaan treenattu niin paljon enemmän, kun just vasta tänä kesänä johonkin kuosiin saatua tottista. Jäljeltä sillä varmuutta runsaan treenaamisen ja kaikenlaisten olosuhteiden kautta. Kyllä oli hyvä fiilis!! Ja ihana kangasmaastokin oli käytössä, jossa oli mukava koiran kanssa työskennellä. Jäljeltä 167 pistettä. Esineruudusta haki melko nopeesti ja hyvin esineen ja sai 29 pistettä. Maastoista siis neljä vaille täydet eli 196/200.

 Eilen oltiin ottamassa vähän palauttavaa tottista ja otin sitä aika tiukasti Suskin ja Lauran valvovien silmien alla. Ei meinannu taas mennä maahan ja otettiin läppäsytekniikka käyttöön. Kylläpä terästäytyi Pipsa, oikeen tärisi kun lähettiin seuraamiseen uudestaan. Ja sit otin hyppynoudon palauttavaksi ja meni tosi hyvin ja annoin Pipsan viedä kapulan autoon ilman luovutusta.

 Nyt vaan siis hullut tottisreenit kehiin ja eikun uudestaan yrittämään. Kipa oli airiksensa Ziron kanssa samoissa kisoissa ja he saivat tuloksen. ONNEA! Meillä oli heidän kanssa samat pisteet ja Kipa totes, et ei paljon naurata. Nyt vaan alatte reenata kunnol tottista ja ootte pian voittajaluokassa, kun teil on noin varmat maastot. Kiitos Kipa mukavasta kommentista!

 Koitan tänne edes joskus ehtiä jäsenteleen aatoksia. Kyllä siitä on apua. Nyt on suunnitelmissa, et ammuskelen mahd. paljon lenkeil yms ja tottiksessa tiukat reenit ja paljon häiriötä ja vaatimista, mut silti palauttavia lyhkäsiä kivoja viettijuttuja. Ja koskaan ei muutenkaan vietistä tingitä. Ja sit muistan palkata vaan sivulletulostakin!!!!!!!!!!! Ja sivulletulon palkkausta arkielämän tilanteissä esim. metsälenkillä, kun päästetään koirat irti, niin Pipsa joutuu ensin ottaa sivulle tulon ja sit saa palkaks lähtee remuamaan muiden kanssa. Myös paikallaoloa arkielämässä, koska se on ton ampumisen takia jotenkin hämärtyny Pipsalta, et sielt ei oikeesti lähetä.

  Pitkästä aikaa ehdin tänne kirjoittelemaan. Töiden ohessa touhutessa on kirjoittelut jäänyt vähemmälle, mutta nyt on aikaa kun mulla on ruhtinaalliset kaks viikkoa lomaa ennenkuin koulu alkaa. Hyvää aikaa treenata. Tänään oltiinkin Lauran ja Lukan kanssa peltojäljellä. Pipsan jälki meni tosi hyvin. Viimeeksi tein peltojäljen perjantaina ja sillon Pipsa vielä koitti aina tyhjien kohdalla lähteä rynnimään ja nosti nenän. Tänään tein jäljen, jossa oli kaksi kulmaa ja pientä kaarta. J'älki sai vanhentua noin puoli tuntia. Tyhjiä oli jonkun verran ja korkeintaan olivat viiden mittaisia. Nyt Pipsa tarkisti hyvin kaikki tyhjätkin vaikkakin vauhti kiihtyi aina tyhjillä. Vain kaksi kertaa jouduin nypätä, kun ei meinannut yhtä askelta tarkistaa. Hienoa Pipsa. Kulmatkin meni tosi hyvin:) Nyt vaan tollasia hyviä jälkiä ja sit rupean pidentämään tyhjien mittaa. Tosi ylpeä olen, vaikken ole peltoa tosiaan leirin jälkeen paljon tehnyt ja melko nopeasti Pipsa on oppinut. Nyt ennen Hiidenhelmiä teemme tosiaan tollasia peltojälkiä ja sit metässä janaa ja keppejä. Peltoilmasut jätän syksyyn metsäjälkikokeen jälkeen tehtäviksi.

 Laura sai toivottavasti vähän lohtua jälkireeneistä suureen suruunsa Minnistä luopumisen takia. Ainakin lähti meiltä pirteämpänä kuin oli tänne tullut. Oot ajatuksissamme Laura:)